Harri Hautajärvi

Harri Hautajärvi - Lapin tunturialueiden matkailu- ja lomarakennukset

Oulun yliopisto, Teknillinen tiedekunta, Arkkitehtuurin osasto
Diplomityö
195 sivua
maaliskuu 1991

Tiivistelmän teksti:

Tutkielmassa on kartoitettu Lapin tunturialueden matkailu- ja lomarakentamista, painottuen sen historiaan. Tutkielma luo läpileikkauksen tunturirakentamiseen kautta aikojen. Aihetta valotetaan tarkastelemalla lyhyesti eri aikojen matkailu- ja lomailutapoja Lapissa. Tunturialueiden nykyisen lomarakennuskannan osalta esitetään ja kriittisesti analysoidaan tyyppiesimerkkejä viimeaikaisista loma-asuntorakennuksista; tarkasteltavat esimerkkikohteet on valittu Pyhätunturin ja Ylläksen matkailukeskuksista. Tutkielmassa käsitellään myös nykyistä Lapin matkailua sekä matkailu- ja lomarakentamista yleisenä ilmiönä, niiden laajuutta, arkkitehtonista laatua sekä ympäristöllisiä ja maisemallisia vaikutuksia. Tutkielman toisessa osassa annetaan tuntureiden lomarakentamista koskevia suosituksia.

Tutkielman ensimmäisessä luvussa annetaan matkailu- ja lomarakentamisen tarkastelun kannalta tarpeellista taustatietoa Lapin asuin- ja rakentamiskulttuurista. Tiedot on koottu useista eri kirjallisuuslähteistä, ja ne muodostavat yhtenäisen katsauksen Lapin maaseudeun asuinrakennusten historiaan.

Matkailu- ja lomarakennusten historiaa koskevaa aineistoa on kerätty monista eri lähteistä: tietoa on saatu mm. säilyneen arkistomateriaalin (vanhojen valokuvien ja piirustusten), aikalaiskirjoittelun sekä paikan päällä tehdyn inventoinnin avulla. Lapin tuntureiden viimeaikaiseen rakennuskantaan on perehdytty paikan päällä tehdyn inventoinnin lisäksi käymällä läpi varsin laaja määrä lomarakennuksia koskevia rakennuspirrustuksia ja esitemateriaalia.

Ensimmäiset Lappiin tulleet matkailijat yöpyivät säätyläiskodeissa, maalaistaloissa, saamelaisten asumuksissa sekä autiokodissa ja -tuvissa. Majoitus-, ravitsemus- ja kyytipalveluja tarjosivat myöhemmin kestikievarit. Varsinaisen Lapin matkailun voidaan katsoa alkaneen 1920-luvulla, Petsamon Suomeen liittämisen myötä. Valtio rakensi Jäämerentien yhteyteen useita arkkitehtuuriltaan laadukkaita matkailupalvelurakennuksia.

Talvimatkailu syntyi 1930-luvulla, jolloin matkailukohteiksi otettiin tunturit. Lappiin perustettiin kansallis- ja luonnonpuistoja, ja niiden yhteyteen rakennettiin majoitusrakennuksia. Tuntureille rakennettiin kolme funktionalismin arkkitehtuuria edustanutta hotellia. 1930-luku muodostui Lapin matkailun ja matkailurakentamisen historian ensimmäiseksi suureksi kasvukaudeksi. Viime sodat tuhosivat kaiken, mitä matkailun eteen oli Lapissa tehty. Matkailun jälleenrakennusaikaa kesti 1960-luvun alkuun asti. Lapin jälleenrakennuskauden matkailu- ja lomarakentaminen oli arkkitehtuuriltaan korkeatasoista.

1960-luvulla alkoi Lapin matkailun historian toinen suuri kasvukausi. Lappiin rakennettiin useita laskettelukeskuksia, joista on sittemmin kasvanut kokonaisia matkailukaupunkeja. 1980-luvun jälkipuolisko oli Lapin matkailun sekä matkailu- ja lomarakentamisen arkkitehtuurin taso sekä sopivuus ympäristöön, maisemaan ja perinteiseen rakennuskantaan ovat olennaisesti heikentyneet 1960-luvulta lähtien. Useimmat laskettelurinteiden yhteyteen nopeasti syntyneet lomakaupungit ovat rakentuneet epäyhtenäisellä ja epätarkoituksenmukaisella tavalla. Yksittäisten matkailu- ja lomarakennusten arkkitehtoninen taso ja sopivuus ympäristöön on yleensä välttävää. Viime vuosien mittava ja hallitsematon lomarakentaminen on ollut tuhoisaa Lapin luonnolle, maisemalle ja rakennuskuvalle.

Lapin lomakeskuksia on kaavailtu tulevaisuudessa voimakkaasti laajennettavaksi. Esimerkiksi Ylläksen matkailukeskuksen vuodepaikkamäärä tulee uuden yleiskaavan mukaan olemaan 30000, joka tekee siitä Lapin läänin toiseksi suurimman kaupungin. Luonnonsuojelulliset arvot ovat jäämässä Lapin matkailussa pahasti liiketaloudellisten arvojen, urbaanishenkisen ja toiminnallisen matkailun varjoon.

Lapin tunturirakentamisen tulisi olla yksityiskohdista suuriin kokonaisuuksiin huolellisesti suunniteltua ja toteutettua, arkkitehtuuriltaan korkeatasoista, arktiset luonnonolosuhteet huomioonottavaa ja ympäristöystävällistä - kestävälle kehitykselle rakentuvaa pitkäjänteistä toimintaa.