Minna Hänninen - Pelkosenniemen Pyhätunturin geomorfologia

111 sivua
79112 S Tutkielma
25.4.1994
Oulun yliopisto
Maantieteen laitos

Tiivistelmä

Hänninen, Minna (1994). Pelkosenniemen Pyhätunturin geomorfologia. Oulun yliopisto, maantieteen laitos.

Tutkimuksen tarkoituksena on esittää Pelkosenniemen Pyhätunturin (67° N, 27° E) ja sen lähiympäristön geomorfologiset muodot kartografisesti luokittelemalla aineisto eri korkokuva- ja muodostumatyyppeihin sekä selvittämällä niiden syntyolosuhteet.

Perustan tutkimukselle antoivat kartta-aineisto ja ilmakuvat. Karttatulkinnan antamaa ennakkokuvaa tarkennettiin maastossa, valokuvattiin muotoja ja otettiin maaperänäytteitä. Muodostumien aineksesta saatiin tietoja raesuuruusanalyyseista ja sora-arviointiraporteista. Muotojen syntyä pyrittiin selvittämään myös kirjallisuuden avulla.

Pyhätunturi on nykyisin lähes juuriaan myöten kulunut liuskejakson kvartsiittiosa. Kallioperän ruhjevyöhykkeet pilkkovat tunturijakson erillisiksi kohoumiksi. Mannerjäätikön hävitessä alueelta noin 9300 vuotta sitten tunturin huiput paljastuivat ja jäätikön sulamisvedet virtasivat pohjoisesta etelään Pyhätunturia halkovien satulauomien/kurujen kautta. Pyhätunturin pohjoisrinteille muodostui lieveuomia, jotka vaihettuivat reunanalusuomiksi ja edelleen laakson pohjalle päättyviksi alustauomiksi.

Ensimmäiseksi glasifluviaalista materiaalia kasaantui satulauomien suuosiin Pyhätunturin eteläpuolelle. Peurakurusta lähtevä Peuraharju sekä Pikkukurun ja Isokurun edustalle kerrostuneet ekstramarginaaliset sandurit sijaitsevat veden koskemattomalla alueella. Pyhätunturia peittää pakkasrapautumisen seurauksena syntynyt rakkakivikko. Hitaat massaliikunnot keskittyvät lähinnä kurujen jyrkille rinteille. Pyhätunturin pohjoisrinteillä on jonkin verran kuviomaihin kuuluvia kivijuovia ja vuotomaakielekkeitä.

Tunturijaksoa ympäröivillä tasaisilla alueilla tärkeimmät korkokuvaa muokkaavat tekijät ovat olleet glasigeeniset, glasifluviaaliset ja biogeeniset prosessit. Ominaista tasankoalueen moreenipeitteelle ovat laajat selänteet sekä paikoitelle esiintyvät kumpuryhmät. Jäätikön sulamisvedet ovat kerrostaneet kaksi harjua Pyhätunturin eteläpuolelle. Sen pohjoispuolelle, uomastojen suuosiin on muodostunut delta ja sandureita. Tutkimusalue kuuluu Perä-Pohjolan aapasuoalueeseen, jossa soita on 51-60% pinta-alasta. Ne tasoittavat kallio- ja maaperän epätasaisuuksia.

Luk Minna Hänninen, Oulun yliopisto, maantieteen alitos, Linnanmaa, 90570 Oulu.

Sisällysluettelo

Johdanto
Tutkimuksen tausta ja tarkoitus
Peruskäsitteistöä
Aikaisempia tutkimuksia

Tutkimusaineisto ja menetelmät
Korkeussuhteet
Kallioperä
Maaperä
Ilmasto

Polygeneettiset muodostumat
Jäännösvuorien syntyteorioista
Pyhätunturi - "puhdas" jäännösvuori

Glasigeeniset muodostumat
Jäätikön kulutusmuodot
Jäätikön kasaamat muodot

Glasifluviaaliset muodostumat
Jäätikön sulamisvesien kulutusmuodot
Jäätikön sulamisvesien kasaamat muodot

Mariiniset, lakustriset ja litoraaliset muodostumat

Fluviaaliset muodostumat

Eoliset muodostumat

Biogeeniset muodostumat

Periglasiaaliset muodostumat
Gelifraktiomuodostumat eli rakat
Nopeat massaliikunnot
Hitaat massaliikunnot

Yhteenveto
Tunturialue
Tasankoalue

Kirjallisuus

Liitteet