Pirjo Rantala - Kansanopetus Pelkosenniemellä ennen peruskoulua

126 sivua
Kasvatustieteiden syventäviin opintoihin kuuluva tutkielma
Oulun yliopisto
Kasvatustieteiden tiedekunta
Oulun opettajankoulutuslaitos
1992

Tiivistelmä

Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa kansaopetusta Pelkosenniemellä ennen peruskoulun tulemista. Varsinaisia vastauksia on haettu seuraavin perustein

  • Millaista kansanopetusta oli ennen kansakoulua yleisesti Suomessa ja erityisesti Pelkosenniemellä?
  • Mitä vaikutuksia oli seuraavilla koko maata koskevilla koulusäädöksillä Pelkosenniemen kansanopetukselle: Vuoden 1866 kansakouluasetus, vuoden 1898 piirijakoasetus ja vuoden 1921 oppivelvollisuuslaki?
  • Miten oppilashuolto kehittyi vuosikymmenien aikana?
  • Miten viime sodat vaikuttivat koulujen työskentelyyn?
  • Miten jatko-opetus järjestettiin Pelkosenniemellä?
  • Mitkä seikat johtivat kyläkoulujen lakkauttamisiin?
  • Miten koulun merkitys kyläyhteisössä koettiin?

Valtakunnallista koulujärjestelmää on kuvattu lähinnä kirjallisuuden pohjalta ja paikallishistorian tiedot on koottu Pelkosenniemen kunnan ja seurakunnan sekä Oulun maakunta-arkiston asiakirjoista ja haastatteluista.

Kansanopetus ennen kansakoulua on ollut kirkon johtamaa ja on tähdännyt kansan lukutaitoon ja kristinuskon keskeisten asioiden omaksumiseen. Opetusta annettiin lähinnä rippikouluissa ja kinkereillä. Kiertokoulut ja Lapin katekeetta koulut pyrkivät nekin samaan päämäärään opetuksen ollessa laaja-alaisempaa ja pitempiaikaista.

Vuoden 1866 kansakouluasetuksen jälkeen kansakoulujen lukumäärä lisääntyi voimakkaasti koko maassa. Sodankylän suurpitäjässä, johon nykyinen Pelkosenniemi kuului Alaperä-nimisenä, ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1889. Vuoden 1898 piirijakoasetuksesta seurasi Alaperän kansakoulun perustaminen vuonna 1905 ja vuoden 1921 oppivelvollisuuslain seurauksena Pelkosenniemen kuntaan perustettiin seitsemän uutta koulupiiriä.

Oppilashuolto oli edennyt suuren harppauksen koulun perustamisajankohdasta peruskouluun tultaessa. Oppilaat saivat lämpimän ruoan koulukeittolasta, kouluterveydenhuolto oli säännöllistä ja ilmaista sekä oppilaille järjestettiin ilmaiset koulumatkat tai maksuton majoitus koulun läheisyyteen.

Sotien aikaan koulujen toiminta keskeytyi väen ollessa evakossa. Kouluja paloi ja koulutarpeet tuhoutuivat tai hävisivät. Miesopettajien ollessa sodassa naisopettajat hoitivat koulunpidon. Sotien jälkeen kouluruokailu heikkeni joksikin aikaa, koska elintarvikkeet olivat säännöstelyn alaisia ja keittoastioista oli puutetta.

Vuonna 1956 perustettiin Pelkosenniemelle ammatillinen päiväjatkokoulu (myöh. kansalaiskoulu) ja kunnallinen keskikoulu, jotka vuonna 1972 sulautuivat kunnassa alkaneeseen peruskouluun.

Peruskoulun alkaessa kunnassa oli enää kaksi aikaisemmin kansakouluna toiminutta koulua, toinen kirkonkylässä ja toinen Kairalassa; muut kansakoulut oli lakkautettu 1960- ja 1970 -lukujen muuttotappiovuosina. Maaseudun väestön elinolosuhteet olivat heikentyneet ja väkeä oli muuttanut pääkaupunkiseudulle ja Ruotsiin. Koulujen lakkauttamiset koettiin kyläyhteisöissä suurina sivistyksellisinä tappioina.